Tarot ja minä - oma polkuni korttien parissa

Kun vuonna 1990 sain käsiini ensimmäisen Tarot-pakkani, olin erittäin kiinnostunut ennustamisesta, ja muutenkin kaikesta parapsykologiaan liittyvästä (vanhempieni kauhuksi). Ystävät pyysivät tuon tuosta katsomaan, miltä heidän tulevaisuutensa näytti. Ennustukset pitivät yllättävän usein paikkansa. Samat kortit, samat tilanteet näyttivät pyörivän omaa kummallista rataansa tulkinnoissa. Muistan miettineeni, että ennustaminen ei taida olla vaikeaa juuri siksi; ihminen on itseään toistava olento. "Jos ihminen kerran toistaa itseään, ja tilanteet toistavat itseään, eikö asialle silloin kannattaisi tehdä jotain?". Ymmärsin, että nykyhetki on ainoa merkityksellinen asia: jos tässä ja nyt muutan jotain, muutan myös tulevaisuutta.

Vuoden 1995 luokkaretkellä ostin Pia Virtakallion kirjoittaman Tarot-opaskirjan. Kirja vastasi suoraan kysymykseeni, jota olin mielessäni pyöritellyt: "Mihin Tarot-kortteja oikeastaan tulisi käyttää?". Vastaus oli: "itsetuntemukseen". Kirjan sivulta 9 olen punakynällä merkinnyt seuraavan katkelman: "Kun käytämme Tarotia tällä tavoin, saattaa olla, että myrkyt, joita kulttuuriimme ehdollistuminen on synnyttänyt, muuttuvatkin parantavaksi palsamiksi - ja edessämme oleva este portiksi."

Seuraavana vuonna törmäsin Polku-lehdessä Lauri Siiralan kirjoituksiin Crowley-Harris -pakan merkityksistä juuri itsetuntemuksen ja henkisen kasvun näkökulmasta. Ilman Pia Virtakallion ajatuksia Waite-Smith -pakan eli 'Rider Tarotin' ja Lauri Siiralan ajatuksia 'Thoth Tarotin' parissa en todennäköisesti olisi tässä ja nyt sellaisena kuin olen. Kiitokseni teille, Pia ja Lauri, antamastanne hienosta lahjasta suomalaiseen Tarot-maailmaan.

Rachel Pollackin "78 Degrees of Wisdom" oli lopullinen niitti, joka yhdisti minut ja Tarotin pysyvästi yhteen; Tarot oli oma työvälineeni, siitä ei ollut enää epäilystäkään. Näin jälkeenpäin katsottuna Pollackin tyylissä näkyy vaikutteita Eden Grayn maanläheisestä otteesta, jossa intuitiivinen älykkyys kohtaa käytännön elämän. Terapeuttisesta näkökulmasta katsottuna merkittävä asia oli myös Sallie Nicholsin kirjan "Jung and Tarot" lukeminen. Kirja on edelleen yksi suosikeistani, ja toimii omana 'arkkityyppien raamattunani'.

Ymmärsin, että olin aikaisemmin tehnyt tulkintoja oikeastaan opaskirjoilla itsellään, sen sijaan että olisin keskittynyt itse kortteihin (tämä vaikuttaisi olevan yleensäkin ottaen varsin tavallista 'Tarot-ihmisten' keskuudessa). Terapeuttinen työskentely pohjautuu Tarotin kohdalla kuitenkin juuri kuvalliseen työskentelyyn, joten tällöin on välttämätöntä löytää merkityksellisempi suhde Tarot-pakan kuvamaailmaan. Jokainen kortti pitää sisällään loputtoman määrän tarinoita, oivalluksia ja mahdollisuuksia. Terapeuttina tehtävänäni on kulkea yhdessä asiakkaan kanssa hetken aikaa samaa polkua ja katsoa, millainen maailma ympärillemme avautuu. Kaikki tarvittavat palaset ovat aina olemassa, kysymys on yleensä vain siitä, miten ne on järjestetty. Suurenkin muutoksen voi saada aikaan pientä palaa liikuttamalla. Jokainen tulkinta opettaa itselleni jotain uutta elämästä, ja asiakkaalle jotain uutta hänen elämästään.