TAROT - karttakirja sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan

Osa 8: Aleister Crowley, Lady Frieda Harris ja Thoth Tarot osa 3

Thoth Tarot: Näyttelyt

Ensimmäinen virallinen Thoth–korttien näyttely järjestettiin kesäkuussa 1941 Randolph–hotellissa Oxfordissa. Harris kirjoittaa Crowleylle nauttivansa näyttelystä, saadessaan seurata kävijöiden reaktioita maalauksiin. Erityisesti häntä ihmetyttää lapset, joita saapuu näyttelyyn sankoin joukoin. Katkelmasta paistaa läpi myös Harrisin huumorintaju sekä itseironia:

”Lapset ryntäävät paikalle koulun jälkeen, he katselevat vakavina maalauksia ja kyselevät älykkäitä kysymyksiä. Huvitan itseäni kysymällä, mistä kuvasta he pitävät eniten. Kyllä vain, he tietävät sen heti! Yleensä se on kortti, joka liittyy juuri siihen kuukauteen, jolloin he ovat syntyneet. Mutta yksi pieni menninkäiskasvoinen poika, vain kuusivuotias, tarrautui itsepäisesti Aikakauden kuvaan. Miksi juuri se—mitä se tuossa pojassa kosketti? Nuo kirkkaat silmät katsoivat niin vakavina minuun…

Sitten he kysyivät ”Mikä on ’Intohimon’ merkitys?” – siinä tuli täystyrmäys tälle mummoparalle!”
(Harris Crowleylle, maaliskuu 1942)

Seuraava näyttely pidettiin heinäkuussa 1942 Lontoon Berkeley –gallerioissa. Tällöinkään vielä kaikki Thoth –maalaukset eivät olleet valmiita; Harris kirjoittaa Crowleylle saman vuoden joulukuussa työstävänsä Lanttien Prinsessaa – tämän epäillään olevan viimeisin valmistunut maalaus. Näistä kahdesta näyttelystä on myös olemassa näyttelyluettelot, joista ensimmäisen on kirjoittanut todennäköisesti Crowley, ja jälkimmäisen Lady Harris itse. Alla olevasta Lontoon näyttelyluettelon esimerkistä käy myös ilmi Pienen Arkanan korttien sisällön rikkaus:

“Miekkojen 6 = Tiede. Merkurius Vesimiehessä. Tiphareth. Miekkojen kärjet kohtaavat keskustassa, jossa ovat ruusu ja risti. Ne lepäävät miekkailijan kaavion päällä (1300-luku), joka tieteellisesti laadittiin osoittamaan ne pisteet, joissa miekkailija voi seistä haavoittumattomana. Kortti viittaa symmetrisen muotoilunsa kautta älyn ja periaatteen täydelliseen tasapainoon.” (Harris, Frieda: “Berkeley Galleries. 20 Davies Street, W. I. Exhibition of 78 Paintings of the Tarot Cards by Frieda Harris. Wednesday, July 1st, 1942”. Näyttelyluettelo. U.S. Games Systems, Inc. © 1978, 1983 Stuart R. Kaplan & Donald Weiser.)

Kolmas ja viimeinen näyttely pidettiin myös Lontoossa elokuussa 1942. Harrisin pyynnöstä Aleister Crowley ei ollut paikalla yhdessäkään näyttelyistä, koska Harris pelkäsi tukien mahdollista menetystä Crowleyn maineen vuoksi. Crowleyn nimi ei myöskään esiinny kummassakaan katalogissa (DuQuette, Lon Milo: “Understanding Aleister Crowley’s Thoth Tarot”. Weiser 2003. s.315).

Kuriositeettina mainittakoon, että Lontoon Atlantis Bookshopissa – tuttu paikka monelle Witchfestin kävijälle – oli tammikuussa 1942 kaksi Thoth –valttikorttia näytteillä (Dion Fortunen kirje Aleister Crowleylle 8.1.1942. Hughes-Barlow, Paul 2001: ”Frieda Harris and Louis Wilkinson”. Verkkodokumentti.

Kirja

Entäpä sitten itse Thothin Kirja? Aleister Crowleyn viimeinen suuri Työ jäi ensipainoksen pienen painosmäärän vuoksi lähinnä pienten piirien aarteeksi, mutta sittemmin otetut lukuisat uusintapainokset ovat todistaneet alati kasvavasta kysynnästä. Ensipainoksen ulkoasu oli näyttävä: arvokkaaseen sahviaaninahkaan sidottu kirja, paperi tavanomaista kestävämpää ja kalliimpaa, sisältäen kahdeksan värijäljennöstä sekä 90 mustavalkoista kuvaa, kaikki Lady Harrisin tekemistä maalauksista. Julman sodan viimeisenä vuotena Tarot ei jaksanut monia kiinnostaa, ja kymmenen guinean hinta sai liikkeelle vain kaikkein innokkaimmat harrastajat. Kaikesta huolimatta kirja onnistui myymään yllättävänkin hyvin, ja Crowleyn kerrotaan tienanneen kolmena kuukautena yhteensä peräti 1500 puntaa (Sutin, Lawrence: ”Do What Thou Wilt – A Life of Aleister Crowley”. St. Martin’s Griffin 2000. s.399-401). Aleister Crowley oli monessa suhteessa aikaansa edellä, ja Thothin Kirja tulee epäilemättä haastamaan lukijoitansa vielä useammankin aionin verran. Tarot-expertti Cynthia Giles kirjoittaa:

”Crowleyn maine äärimmäisyyksien ihmisenä sekä ajatus- että käyttäytymistasolla on niin loppuun asti viety, että Thothin Kirjan lukeminen on jokseenkin yllättävä kokemus. Kirjassa hän antaa hyvin maltillisen kuvauksen Golden Dawnista ja sen epäonnesta sekä sivistyneen, valaisevan ja lukemisen arvoisen tutkielman kaikista Tarot-korteista. Hänen tarjoamansa teoriat ovat kaukana eriskummallisuuksista (ainakin nykypäivän näkökulmasta), ja mikäli ne olisivat kuuluneet jollekin toiselle henkilölle kuin sille, jonka Lontoon iltapäivälehdet nimesivät ”maailman ilkeimmäksi mieheksi”, olisivat teoriat todennäköisesti saaneet toisenlaisen vastaanoton. Crowleyn lähestymistavan omaperäisyys näkyy erityisesti hänen käyttäessään ”uutta tiedettä” selkeyttääkseen omia ajatuksiaan. Crowleyn kirjoittaessa myöhempiä teoksiaan Einsteinin, Planckin ja Heisenbergin teoriat olivat jo tunnettuja, ja Thothin Kirja on ensimmäinen laatuaan, missä Tarot-kortteja lähestytään jälki-Newtonilaisessa viitekehyksessä.” (Giles, Cynthia: ”The Tarot – History, Mystery, and Lore”. Fireside 1994. s.47).

Tämä ”uusi tiede” on näkyvissä esim. Kuun kortissa (Valtti XVIII), jossa kortin alalaidassa on esitettynä REM-univaiheen aaltoja siten kuin ne näkyisivät tyypillisessä aivosähkökäyrässä (EEG) (Akron – Banzhaf, Hajo: ”The Crowley Tarot – The Handbook to the Cards by Aleister Crowley and Lady Frieda Harris”. U.S. Games Systems, Inc. 1995. s.105). Myös Universumin kortissa (Valtti XXI) on näkyvissä ”…92 tunnettua kemiallista alkuainetta, järjestäytyneenä oman hierarkiansa mukaisella tavalla. Malli noudattaa edesmenneen J. W. N. Sullivanin luomaa nerokasta kaavaa.” (The Master Therion/Crowley, Aleister: ”The Book of Thoth – Egyptian Tarot”. Lancer Books, paperback edition. Julkaisuvuosi tuntematon. s.119).

Kortit

Kirjallisuudessa usein väitetään, että Thoth–kortit itsenäisenä pakkana julkaistiin ensimmäisen kerran vasta Crowleyn ja Lady Harrisin kuoleman jälkeen. Tosiasiassa ensimmäinen pakka julkaistiin jo vuonna 1944, siis samana vuonna kuin Thothin Kirja ilmestyi. Tästä harvinaisesta tapauksesta tiedetään kolme asiaa: ensiksikin, painos oli hyvin pieni (tarkkaa määrää ei tiedetä), toiseksi, kortit olivat yksivärisen ruskeat (!), ja kolmanneksi, kumpikaan tekijöistä (Harris tai Crowley) eivät millään tavoin hyötyneet julkaisusta taloudellisesti, eivätkä siis olleet itse julkaisun takana (DuQuette, Lon Milo: “Understanding Aleister Crowley’s Thoth Tarot”. Weiser 2003. s.315 sekä Greer, Mary 2004: “A Timeline of the Occult and Divinatory Tarot from 1750 to 1980”. Verkkodokumentti.

Seuraava painos Thoth –korteista itsenäisenä pakkana julkaistiin 1960-luvun alkupuolella. Tämä painos tunnetaan myös nimellä ”Sangreal One-Color Tarot”; kortit ovat etupuolelta yksivärisen siniset, ja selkäpuolelta yksivärisen punaiset (Kaplan, Stuart: The Encyclopedia of Tarot – Volume III. U.S. Games Systems, Inc. 1990. s.152). Vuonna 1969 majuri Grady Louis McMurtryn (1918-1985) toimesta Thothin Kirjasta ja korteista otettiin uusintapainos. McMurtry oli nuoruusvuosinaan ollut Crowleyn oppilas, ja myöhemmin hänestä tuli myös O.T.O.:n johtaja (Decker et al. 2002: s.315). Vuonna 1977 alkuperäiset maalaukset valokuvattiin uudestaan, ja tämän ansiosta sittemmin julkaistut Thoth –kortit ovat olleet huomattavasti parempilaatuisempia (DuQuette, Lon Milo: “Understanding Aleister Crowley’s Thoth Tarot”. Weiser 2003. s.315). 1980-luvulta lähtien Thoth –kortteja on julkaissut niin U.S. Games Systems Yhdysvalloissa kuin AGMüller/Urania Verlag Sveitsissäkin.

Epilogi

Aleister Crowley kuoli 1. joulukuuta 1947 krooniseen keuhkoputkentulehdukseen ja sydänhalvaukseen; Ellic Howen sanoin, ”Golden Dawnin kasvatti, mutta ei varmastikaan sen lempilapsi”. Frieda Harris oli läsnä kuolinvuoteella, ja järjesti ystävänsä hautajaiset Brightonissa. Lady Harris myös kirjoitti ja kuvitti tilaisuudessa jaetut vihkoset. Louis Wilkinson, Crowleyn pitkäaikainen ystävä, luki Crowleyn pyynnöstä tämän kirjoittaman runon ”Hymni Panille” sekä joukon muita esoteerisia tekstejä. Crowleyn ruumis tuhkattiin, ja uurna toimitettiin Yhdysvaltoihin Karl Germerin luo, joka oli O.T.O.:n seuraava johtaja Crowleyn jälkeen. Myöhemmin uurna joko katosi tai sitten se varastettiin (Decker et al. 2002: s.166).

”Hänestä huolehdittiin hyvin. Hän suostui kehotuksestani ottamaan sairaanhoitajan luokseen, koska oli likainen ja huonossa kunnossa… Näin hänet kuolinpäivänään, mutta hän ei enää tuntenut minua. Luulen rouva McAlpinen olleen siellä hänen kanssaan, kertoi ettei taistelua ollut, hän vain lopetti hengittämisen. – Tulen kaipaamaan häntä syvästi. – Korvaamaton menetys. – Rakkaus on Laki, Rakkaus Tahdon alla. – Vilpittömästi, Frieda Harris”
(Harrisin kirje Frederic Mellingerille, 7.12.1947. Hughes-Barlow, Paul 2001: ”Frieda Harris and Louis Wilkinson”. Verkkodokumentti.

Sir Percy Harris kuoli vuonna 1952, jonka jälkeen Frieda, Lady Harris muutti Intiaan Srinagarin kaupunkiin. Viimeiset vuotensa hän vietti asuntolaivalla asuen, myyden maalauksiaan ja kirjoituksiaan. Toisin kuin huhut väittävät, Frieda Harris ei kuollut köyhänä, eikä hän katunut suhdettaan Aleister Crowleyhun. Vuoden 1958 kirjeessä englantilaiselle ystävälleen Lady Harris vertaa Shabau -nimisen Kashmirilaisystävän luonteen hyveitä ja paheita muistoihin Crowleysta:

”Mutta minulla on Shabau joka pysyy luonani. Hän on kykenemätön puhumaan totta paitsi Jumalasta, jota en muutenkaan voi todistaa, mutta kuinka hurmaava hän onkaan, vaikkakin joskus kyllästyn hänen naiiveihin tulkintoihin & rajoittuneeseen moraaliin & kaipaan A. C.:ta joka oli niin p—n ovela & ilman rajoituksia.”

Frieda Harris kuoli 11.5.1962 (DuQuette, Lon Milo: “Understanding Aleister Crowley’s Thoth Tarot”. Weiser 2003. s.18). Alkuperäiset maalaukset Lady Harris testamenttasi ystävälleen Gerald Yorkelle, joka puolestaan lahjoitti ne Warburg-instituutin omistukseen. British Museumin vieressä sijaitseva instituutti kuuluu osana Lontoon yliopiston kirjastoja. Lady Harrisin tekemät lukuisat harjoitusversiot ovat edelleen yksityisomistuksessa (Stevens, Ian 2004: ”H is for...Frieda Harris. An A-Z of Tarot”. Verkkodokumentti. Lady Harrisin tekemiä sekä Tarot- että vapaamuurarius-aiheisia maalauksia ja piirustuksia on tällä hetkellä myynnissä (tähtitieteelliseen hintaan) internetissä Occult Art Galleryssa.

”How I should like to do them all again.” (Harris Crowleylle, päivämäärä ei tiedossa)

Thoth Tarot: 60 vuotta myöhemmin

Marraskuussa 2004 Witchfestin yhteydessä kävin Warburg-instituutissa, aikomuksenani päästä näkemään alkuperäiset Thoth –maalaukset. Tapasin professori Jill Krayen, joka on instituutin pääkirjastonhoitaja, ja erikoistunut renessanssiajan filosofian historiaan. Hän kertoi, että maalauksissa oli huomattu jokunen aika taaksepäin alkavia vaurioitumisen merkkejä. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että materiaalit joita Frieda Harris käytti maalatessaan kuvia, olivat heikkolaatuisia johtuen sota-ajan tilanteesta. Maalauksia on myös moneen kertaan nosteltu pois niiden alkuperäisestä kotelosta, joten lämpötila- ja kosteusvaihtelut ovat myötävaikuttaneet niiden kulumiseen. Tämän vuoksi instituutissa oli tehty päätös, että alkuperäiset maalaukset pidetään yleisöltä suljetussa tilassa, odottaen konservointiprojektia. Professori Kraye oli ilmeisen huolissaan tilanteesta, koska projekti tulisi olemaan todennäköisesti varsin hintava, eikä instituutilla ollut tiedossa rahoittajaa kyseiseen hankkeeseen. Keskustelussa kävi myös ilmi instituutin hankala asema maalausten omistuksen suhteen: toisaalla O.T.O. pyrkii saamaan omistusoikeuden kortteihin Crowleyn kautta, toisaalla Harrisin jälkeläiset katsovat olevansa todelliset omistajat. Professori Kraye kertoikin toivovansa, että konservointityön jälkeen maalaukset siirrettäisiin johonkin museoon, jossa ne olisivat vapaasti kaikkien nähtävillä.

Huolimatta siitä, etten päässyt näkemään itse maalauksia, sain kuulla hyviäkin uutisia. AGMüller/Urania Verlagin edustajat olivat käyneet instituutissa hieman aikaisemmin, ja kuvanneet kaikki maalaukset ”alan parhaimmilla välineillä”, kuten professori Kraye asian ilmaisi. Hän kehotti minua ottamaan yhteyttä tähän legendaariseen sveitsiläiseen Tarot–tehtaaseen, joka on valmistanut lukuisia Thoth–pakan jäljennöksiä. Sain nopeasti vastauksen ulkomaanmyynnin osastolta, josta kerrottiin, että ”Thoth Tarot Luxusausgabe” ilmestyisi keväällä 2005. Projekti on sittemmin viivästynyt, ja tällä hetkellä upouuden painoksen odotetaan ilmestyvän vielä kuluvan vuoden aikana. Tarot-maailma odottaa henkeään pidätellen ja sormet syyhyten J.

Lopuksi aivan uusimmat uutiset: tammikuussa 2006 Warburg-instituutista ilmoitettiin, että konservointityöhön oltiin sittenkin saatu rahoitusta viime vuoden kuluessa, ja että projekti on näin ollen päästy aloittamaan. Tästä huolimatta maalaukset tuskin tulevat olemaan yleisön vapaasti nähtävillä kunnostustyön jälkeenkään; maalaukset ovat erittäin huonossa kunnossa, ja konservointi ainoastaan pysäyttää rappeutumisen etenemisen muttei palauta maalauksia niiden alkuperäiseen kuntoonsa. Todennäköistä onkin, että Frieda Harrisin ja Aleister Crowleyn luomat alkuperäiset aarteet jäävät jonnekin instituutin uumeniin. Onneksi Thoth –pakka kuitenkin on niin suosittu kuin mitä se on – tämän ansiosta jokainen Taroteista kiinnostunut voi hankkia itselleen oman kopionsa varsin helposti, eikä edellytyksenä todellakaan ole koko Crowleyn filosofian tunteminen. Luulenpa, että pelkästään syventyminen itse kuviin ja tämän tuoma kokemus riittäisivät nostamaan Frieda-rouvan suupielet ylöspäin. Crowley voisi pitää tätä, mielialastansa riippuen, joko joutavana hölynpölynä tai sitten kohtalaisena alkuna.

Otteet Crowleyn ja Harrisin kirjeistä: ”Correspondence between Aleister Crowley and Frieda Harris”, © O.T.O. (www.hermetic.com)

”We will finish like Alice through the Looking Glass by having the whole pack on our heads. Goodnight.” (Harris Crowleylle, syksy 1939)