|
TAROT - karttakirja sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan Osa 5: Ylipappi / Paavi Aikomuksenani oli tässä artikkelissa käydä läpi Aleister Crowleyn ja Lady Frieda Harrisin Thoth -kortit sekä Valteista viides ja kuudes kortti eli Ylipappi/Paavi ja Rakastavaiset. Kävi kuitenkin niin, että Paavin tarina venähti pitkäksi, joten tässä artikkelissa ainoastaan yksi Valtti, eikä muuta. Ylipappi / Paavi Tämä kortti se ei pakanoiden keskuudessa kovin suosittu ole, ainakaan kortin perinteisemmissä versioissa. "Never again the burning times!" ja muiden inkvisitio-assosiaatioiden tuoksinassa voi kortista olla tulkinnassa vaikealöytää positiivisia merkityksiä. Ylipappi/Paavi on kuitenkin yksi tarot-pakan korteista, eikä mikä tahansa kortti vaan nimenomaan Valttikortti, joten kyseisen kirkonmiehen kanssa olisi syytä tulla jotenkin toimeen. Nykyaikana monissa pakoissa onkin tehty muutoksia niin kortin kuvan kuin nimenkin suhteen. Karen Vogelin ja Vicki Noblen pyöreissä Motherpeace-korteissa (1981) Paavi on muuttunut Hierofantiksi, ja kuvassa on miehen sijaan nainen joko siunaamassa tai välittämässä tietoa, samoin kuin Julie Cuccia-Wattsin Ancestral Path -pakassa (1995). Kalervo Aaltosen ja Taina Pailoksen Kalevala Tarot (1996) esittää kortissa puolestaan Väinämöisen, ja Caitlín ja John Matthewsin Arthurian Tarot (1990) esittää kelttiläisestä perinteestä vastaavanlaisen hahmon, Taliesinin. Ja tässä vain muutama esimerkki Paavin monista variaatioista nykypäivänä. Mutta jos joku nyt luulee, että ainoastaan tämän päivän "teema-pakat" tarjoavat kenties mielenkiintoisempia versioita Paaville, niin hohhoo, väärinpä luulee! Nostetaanpa Paavi pöydälle, ja aletaan yhdessä ihmettelemään, että mistä tässä oikein on kysymys. Ensiksikin tärkeä seikka kortin nimeen liittyen: olkoonkin, että "Ylipappi" tai "Hierofantti" on tällä hetkellä yleisessä käytössä, kortin alkuperäinen nimi on kuitenkin "Paavi" ("Il Papa"). Ylipappi astui Tarotin historiaan vasta Court de Gébelinin ja hänen Egypti-intoilunsa myötä 1700-luvulla. Jostain syystä de Gébelin ei kuitenkaan muuttanut kuvaa yhtään "egyptiläisemmäksi", mutta kortin nimeksi hän antoi "Ylin Hierofantti tai Ylipappi". De Gébelinin kuva on lähes tulkoon identtinen muiden 1700-luvun Marseille -versioiden kanssa; vanha, parrakas Paavi siunaamassa oikealla kädellään kahta kirkonmiestä (joista toinen vaikuttaisi olevan kardinaali, ainakin hattunsa perusteella), pidellen vasemmassa kädessään valtikkaa. Päässään paavilla on tiaara, ja takana näkyy kaksi pylvästä, yksi kummallakin puolella. Pylväiden takana ei näy yhtikäs mitään. Tämä Marseille-pakan Ylipappi/Paavi ei kuitenkaan edusta vanhinta olemassa olevaa näkemystä Tarotin Paavista. Visconti-Sforzan korteissa (n.1441) - jotka siis edustavat vanhinta olemassa olevaa pakkaa - kuvallinen samankaltaisuus Ylipapittaren (eli Naispaavin) ja Paavin välillä on silmiinpistävä. Molemmat istuvat yksin, kummallakin on samanlainen paavin tiaara päässään, ja kummallakin viitta laskostuu prikulleen samalla tavoin. Siinä missä Naispaavin viitta on yksivärinen ja karu, Paavin viitta on monivärinen ja kirjailtu, kalliin oloinen. Ensivilkaisulla kohdetta ei tahdo taustastaan erottaa, mutta lähempi tarkastelu paljastaa, että molemmat pitelevät lisäksi kädessään valtikkaa, jonka päässä on risti. Naispaavilla valtikka on oikeassa kädessä, Paavilla vasemmassa. Siinä missä Naispaavilla on vasemmassa kädessään sinikantinen kirja, Paavi kohottaa oikean kätensä siunaavaan eleeseen. Kortteja katsoessa tekee mieli sanoa, että ilmassa on selvää kollegiaalisuuden tuntua. Kuvallinen samankaltaisuus on niin vahva, että sattumasta tuskin on kyse. Siinä missä Hallitsijatar ja Hallitsija muodostavat parin, myös Paavi ja Naispaavi muodostavat omanlaisensa parin. Näiden kahden Viscontin pakan kortin jonkinlaisena hybridinä voisi kenties pitää Tarocchi del Mantegnan (n.1459) pakan Paavia, joka oikeutetusti löytyy Maallisen sarjan, eli E-sarjan, viimeisenä korttina (E10). Tämäkin paavi istuu yksin, tiaara päässään, mutta mitä paavin käsistä löytyykään: vasemmassa kädessä on kirja, ja oikeassa kädessä on kaksi avainta (nämä avaimet löytyvät myös myöhemmiltä Paaveilta läpi tarotin historian). Kaikista hämmentävin yksityiskohta lienee kuitenkin Paavin kasvot, jotka mitä ilmeisimmin ovat naisen kasvot. Asia lienee vaivannut Albrecht Düreria hänen tehdessään omat versionsa Mantegnan korteista siinä määrin, että Dürerin Paavi on selkeästi mies (Payne-Towler, Christine: "The Underground Stream. Esoteric Tarot Revealed". Noreah Press, 1999. s.25). Toisena hybridinä voisi pitää Visconti di Modrone -pakan "Uskoa", joka vastaa Paavin/Ylipapin korttia (kys. pakassa teologiset hyveet korvaavat osan Valtteja siten, että Rakkaus = Ylipapitar, Usko = Ylipappi, ja Toivo =Tähti). "Uskon" kortissa on kuvattuna nainen, joka vasemmassa kädessään pitelee sauvaa, jonka päässä on - yllätys, yllätys - risti. Oikea käsi on kohotettuna ylös, ja käden etusormi osoittaa suoraan ylöspäin. Siunaavasta eleestä ei tässä voi puhua, pikemminkin sormen yläpuolelle voisi kirjoittaa "Huom!". Käden vieressä on malja, joka leijuu ilmassa. Naisen ilme on ankara, ja aivan kortin alareunassa, kaukana Uskon alapuolella, kyykistelee kuningas kruunu päässään, ei kovin iloisen näköisenä. Ja jottei asia kävisi liian yksioikoiseksi, niin mainitaan vielä kaksi korttia Tarotin historiasta: miltä kuulostavat Bacchus ja Jupiter Paavina? Molemmat nimittäin löytyvät: Bacchus flaamilaisesta Tarotin haarasta (Jean Galler/F. I. Van Den Borre 1780), ja Jupiter Besançonin Tarotista (1JJ Swiss Tarot). Vandenborre Bacchus -pakassa Ylipapittaren korvaa Commedia dell'Arte:n hahmo "Espanjalainen kapteeni Eracasse", ja Ylipapin Bacchus; 1JJ -pakka saa nimensä Junosta ja Jupiterista, Juno vastaten Ylipapitarta ja Jupiter Ylipappia. 1600- ja 1700 luvulla Ylipapitar/Naispaavi, Hallitsijatar, Hallitsija ja Ylipappi/Paavi joutuivat usein muutoksien kohteeksi, kun valtaapitävät tahot ilmaisivat paheksuntansa kyseisiä kortteja kohtaan. Ilmeisestikin abstraktit aiheet katsottiin sopiviksi, kun taas "maallisissa hahmoissa" oli se vaara, että ne voitaisiin yhdistää liian helposti todellisiin valtaa pitäviin henkilöihin. Tässä mielessä Bacchuksen valinta on kieltämättä ironinen. Ylipapitarta käsittelevässä artikkelissa kirjoitin, että kortin hahmo on usein liitetty Manfreda Viscontiin ja Guglielmiitteihin. Voisiko Paavi samoin sitten kuvastaa jotain historiallista hahmoa, todellista paavia kaukaa historiasta? Asia on mukavan monisäikeinen ja kinkkinen. Hieman ennen Visconti-pakan
syntyä, ajanjaksona 1378-1417, valtaa piti yllä parhaimmillaan
- tai pahimmillaan - jopa kolme paavia yhtä aikaa. Yksi oli
suosittu yhdessä paikassa, toinen toisessa, kiistakysymyksiä
oli useita. Avainhenkilö Skisman päättymisessä
(jonka jälkeen paaveja oli siis enää vain yksi) oli
Filippo Maria Visconti, Milanon kolmas herttua, jonka tyttären
häihin Visconti-Sforza -pakka todennäköisesti tehtiin
(Little, Tom 1999:"The History of the Hierophant (Pope) Card".
www.tarothermit.com). Paul Huson ehdottaa Tarotin Paavin historialliseksi
esikuvaksi Paavi Nikolaus V:ttä, joka oli vallassa häiden
aikaan. Nikolaus aloitti Vatikaanin kirjaston kokoamisen sekä
tuki avokätisesti humanisteja, joita aikakausi Mikäli Tarotin Paavin haluaa nähdä jonkun todellisen paavin henkilöitymänä vaihtoehtoja on siis useita; osa paaveista onnistui toimessaan paremmin kuin toiset. Mikäli Tarot-kortteja lähestyy arkkityyppien kannalta, asia ei ole kovinkaan merkityksellinen. Tulkinnallisessa mielessä kyseisestä näkökulmasta saattaa olla paljonkin hyötyä. Ylipapin/Paavin on katsottu tulkinnassa merkitsevän yleensä seuraavia asioita: uskontoa, kirkkoa, oikeaoppisuutta, opettamista ja oppimista, armoa, ystävällisyyttä, hyvyyttä, perinteitä, avioliittoa, henkistä opettajaa, dogmeja sekä erilaisia instituutioita (edellä mainitut eivät ole missään tietyssä järjestyksessä; kirjoitin ne ylös sitä mukaa kuin ne sattuivat mieleeni tulemaan, perustuen niihin opaskirjoihin, joita olen vuosien saatossa lukenut). Tässä artikkelissa läpikäydyt eri versiot Paavin kortista, samoin kuin Paavin ja Ylipapittaren/Naispaavin keskinäinen suhde, viittaavat omasta mielestäni sellaiseen merkitykseen, jota opaskirjoissa ei juurikaan huomioida: sisäisten periaatteiden ulkoinen ilmentäminen. Ylipapittaren voidaan pelkistetysti katsoa edustavan intuitiota, hiljaista tietoa, ja Ylipappi/Paavi edustaa tällöin puhuttua, eksoteerista tietoa. Paaviin liittyvän "Pontifex" -termin etymologinen merkitys viittaa "sillanrakentajaan". Itse koen tämän viittaavan niihin eri tapoihin, joilla luomme yhteyksiä muihin ihmisiin ympärillämme, ja kommunikoimme heidän kanssaan. Ylipapittaren katson edustavan henkilön omaa "sisäistä kirkkoa", jokaisen omaa henkisen olemuksen ydintä, ja Ylipapin/Sillanrakentajan tehtävänä on mielestäni luoda yhteys tähän sisäiseen kirkkoon, ja alkaa tuomaan käytännön elämään, konkreettiselle tasolle, näitä sisäisiä periaatteita. Oman itsensä opettajana toimiminen on toki kivisempi polku kävellä kuin sellainen, jonka jokin instituutio on jo valmiiksi rakentanut. Tulkintaan ilmestyessään Ylipappi usein edustaakin tämäntyyppisiä ongelmia; yksilö voi käydä sisäistä taistelua "vanhoja oppejaan" vastaan, jotka yleensä tarkoittavat lapsuudessa psyykeeseen iskostettuja ajattelumalleja. Niissä elämän murroskausissa, jotka edellyttävät meitä luopumaan vanhoista käsityksistä tai toimintatavoista, Ylipappi voi ilmestyä pöytään kuvaamaan sitä turvallisuudentunnetta, mitä nämä nyt vanhentuneet mallit tarjoavat yksilölle. Mikäli paine on liian kova, voi yksilö palata takaisin vanhojen dogmien ja normien maailmaan. Ulkoistamisen tarve on Ylipapin kortissa erittäin suuri. Todellisten paavien kohdalla voi kenties kysyä, tarvitseeko uskonto toimiakseen prameita puitteita vai tarvitseeko ihminen niitä itse. Mutta yhtälailla me uuspakanat voimme kysyä itseltämme, tarvitsemmeko todella kaikkia niitä esineitä ja asioita, jotta esim. rituaali sujuisi toivotulla tavalla. Todennäköisesti (tai ainakin toivottavasti) jokainen pakana vastaisi "ei"; athame ei ole sen maagisempi tai voimallisempi veitsi kuin tavallinen keittiöveitsi tai mora-puukkokaan, samalla tavoin kuin jumalattaren tai jumalan patsas ei ole muuta kuin ainetta, josta kyseinen patsas on valmistettu. Ulkoiset puitteet yksinkertaisesti ovat yritys imitoida sisäisiä puitteita. Ja tietty oikeiden keksien syöminen ja viinin juominen on mukavampaa oikeasti kuin vain mielikuvituksessa ;-) Viimeisenä kommenttina Ylipapin merkitykseen tulkinnassa esitän kolmen kortin yhdistelmän Rider-Waite-Smith -pakasta. Kyseiset kolme korttia ovat Ylipappi, Miekkojen 10 ja Lanttien 6. Kaikki ne onnekkaat, joilla RWS -pakka löytyy, voivat kaivaa kyseiset kortit esiin. Törmäsin yhdistelmään ensimmäisen kerran kesällä 2000, kun pähkäilin tuon surullisenkuuluisan Miekka 10:n kanssa - tarkoituksenani oli löytää kortin merkitykseen jokin uusi näkökulma. Kortissa on kuvattuna mies mahallaan makaamassa, ja kymmenen miekkaa lävistävät miehen ruumiin. Taivas on pikimusta, mutta horisontissa kajastaa jo aamunkoitto. Kiinnitin huomiota miehen oikean käden sormien asentoon - peukalo, etu- ja keskisormi suorina, nimetön ja pikkurilli koukistettuina - ja päässäni syttyi lamppu. Tuon sormien asennon olin nähnyt aikaisemminkin. Etsin pakasta Ylipapin, ja totesin, että RWS-pakan Paavilla on oikean käden sormet tismalleen samassa asennossa. Aloin selata pakkaa uudestaan läpi, ja tiesin kolmannen kortin jo ennen kuin sormeni sen löysivät: Lanttien 6:n. Ylipapin kortissa nuorehko, androgyyninen hahmo siunaa kahta miestä, jotka ovat Ylipapin jalkojen juuressa, selin katsojaan päin. Ylipapin kaapu on punainen. Lanttien 6:ssa on kuvattuna kauppias, joka vasemmassa kädessään pitelee vaakaa. Oikeasta kädestään hän pudottaa neljä kolikkoa, jotka putoavat polvillaan olevan kerjäläisen käsiin. Kauppiaan toisella puolella on toinen kerjäläinen myös polvillaan, kädet ojennettuina kohti kauppiasta. Kauppiaan viitta on punainen. En ollut uskoa silmiäni, kun laitoin nuo kaksi korttia vieretysten; Ylipappi ja Lanttien 6:n. Molemmissa korteissa yksi hahmo on kahden yläpuolella. Molemmissa korteissa dominoivan hahmon viitta on punainen. Molemmissa korteissa dominoivan hahmon oikean käden sormet ovat tuossa edellä mainitussa asennossa; "the gesture of benediction" eli siunaavassa eleessä (Anonymous/Tomberg, Valentin: "Meditations on the Tarot. A Journey into Christian Hermeticism". Element Books Limited, 1991. s.100) Tähän päivään mennessä kukaan ei ole varmuudella osannut sanoa, mihin A. E. Waiten ohjaus Rider -pakan suunnittelussa loppui, ja mistä Pamela "Pixie" Smithin taiteellinen vapaus alkoi. Erittäin epätodennäköistä joka tapauksessa on se, että näihin kolmeen korttiin olisi sattumalta eksynyt "siunaavassa eleessä oleva käsi". Ainoa kirjallinen lähde, jossa olen kyseiseen kombinaatioon törmännyt, on David Allen Hulse:n "The Western Mysteries" (Llewellyn Publications 2000). Hulse mainitsee Ylipapin (juuri sormien asentoon liittyen) sekä Miekkojen 10:n (s.435) että Lanttien 6:n kohdalla (s.440), muttei linkitä näitä kortteja toisiinsa. A. E. Waite:n luokituksessa RWS-pakan maat tulevat seuraavasti: Valtit-Sauvat-Maljat-Miekat-Pentaakkelit, jolloin kyseiset kolme korttia tulevat järjestyksessä Ylipappi-Miekkojen 10-Lanttien 6. Huolimatta siitä, että kukaan tuskin enää osaa varmuudella sanoa mitä A. E. Waite:lla oli mielessään tätä yhdistelmää luodessaan, voi kyseisestä yhdistelmästä kuitenkin tehdä joitakin huomioita - ja toivoa, ettei herra Waite käänny haudassaan ympäri. Ylipapin voi parhaimmillaan nähdä henkilönä, joka välittää tietoa - henkistä tai muunlaista yhtä lailla - kuulijoilleen riippumatta siitä missä hän itse on tai ketä hänen ympärillään sattuu olemaan. Lanttien 6:n kortissa kuvatun kauppiaan voi nähdä naamioituneena Ylipappina, joka vaa'allaan punnitsee, kuka ansaitsee hänen tietoaan, ja kuinka paljon. Toisin sanoen hän itse on luokittanut itsensä muiden kanssaihmisten yläpuolelle, ja kuvittelee voivansa tietää, mitä joku toinen ihminen oikeasti tarvitsee. Ylipapin voi nähdä tällöin siis henkisenä opettajana, joka on todella kiinnostunut ihmisistä ympärillään, ja Lanttien 6:n "kauppiaan" leipäpappina, joka ei todellisuudessa ole kiinnostunut mistään muusta kuin omasta hyvinvoinnistaan. Ja toisaalta: Ylipapin voi pahimmillaan nähdä degeneroituneena paavina, joka omassa materiaalisessa yltäkylläisyydessään viis veisaa muiden ihmisten hädästä; paavi, jonka korea ulkokuori peittää alla piilevän tyhjyyden. Lanttien 6:n kauppiaan voi puolestaan nähdä "tavallisen" kansan parissa työskentelevänä pappina, joka oikeasti on kiinnostunut ihmisistä ja heidän elämistään, ja henkisen puolen ohella pitää huolta ja auttaa heitä myös konkreettisella tasolla. Näkipä tämän kolmen kortin yhdistelmän sitten kumminpäin hyvänsä, molemmissa tapauksissa Miekkojen 10 sijoittuu keskimmäiseksi kortiksi, ja toimii jonkinlaisena vedenjakajana, joka muuttaa edellisen kortin positiiviset merkitykset jälkimmäisen kortin negatiivisiksi, ja päinvastoin. Itselleni kyseisen yhdistelmän löytäminen avasi jälleen yhden oven lisää tarot -järjestelmän sydämeen, ja toi lisäksi koko joukon uusia merkityksiä näille korteille. Toivottavasti joku muukin löysi tästä artikkelista uusia tiedon jyväsiä.
|
|
