TAROT - karttakirja sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan

Osa 4: Paholaisen kuvakirja?

Provosoiva otsikko, myönnettäköön, mutta ei sentään tyystin kirjoittajan oman mielikuvituksen tuotetta. "Paholaisen kuvakirja" lienee yksi tunnetuimmista lempinimistä, joilla niin tarot- kuin pelikortitkin tänä päivänä tunnetaan. Kortteja
käsittelevissä kirjoissa kyseinen sanapari aina silloin tällöin vilahtaa lukijoiden suupieliä nostattavana humoristisena otsakkeena; eräiden kristillisten fundamentalistiryhmien lehtisissä termi puolestaan saa pahan kaiun, kun tarot
leimataan ilman pienintäkään leikinlaskua ehdaksi Paholaisen työkaluksi.

Henkilökohtaisesti pidän erittäin valitettavana seikkana sitä, että käyttömahdollisuuksiltaan niinkin moniulotteinen työväline kuin tarot julistetaan käsittämättömän taikauskon vallassa pannaan ilman minkäänlaista todellisuudenpohjaa. Tuntematonta on helppo pelätä, mutta joskus toivoisin, että tarot-kortteja kiivaimmin vastustavat tahot vaivautuisivat ottamaan selvää edes hitusen historiallisista tosiasioista, ennen kuin sokeasti tuomitsevat kortteja käyttävät henkilöt ikuiseen kadotukseen tai ties minne. Mikäli kyseiset tahot paneutuisivat
lähemmin tarotin historiaan, saattaisi yllätyksiä tulla vastaan yksi jos toinenkin.

Sitkeässä istuvista harhaluuloista huolimatta kirkko ei todellisuudessa ole hyökännyt suoranaisesti tarot-kortteja tai niitä käyttäviä henkilöitä vastaan kovinkaan usein. Yllättävää kyllä, asia on hyvin usein juuri päinvastoin; tarot-kortit mainitaan monissa kieltojulistuksissa (niin kirkon kuin kaupunkienkin) nimenomaan niiden asioiden joukossa, joita julistus ei koske. Julistuksissa vapautuksen saa tarotin ohella usein shakki, pelikortit ja lautapelit sen sijaan usein kielletään. Lisäksi kyseisissä julistuksissa tarot-kortteihin viitataan ainoastaan pelin muodossa, joten mikäli kortteihin olisi liittynyt esoteerista käyttöä, on sen täytynyt olla tarotin alkuhistorian aikana hyvin marginaalista. Tähän mennessä löytämäni ainoa kirjallinen todistusaineisto, joka selkeästi tukisi
väitettä oletetusta "Paholaisen kuvakirjasta" löytyy Ruth Martinin kirjasta "Witchcraft and the Inquisition in Venice, 1550-1650" (Blackwell, 1989). Kirjassa mainitaan kaksi tapausta (perustuen inkvisition pöytäkirjoihin), joissa tarot-kortit
liitetään, joskin huterasti, Paholaisen invokaatioon. Näin ollen mistään suuren suosion saavuttaneesta harhaopillisesta välineestä tuskin voidaan puhua.

Tarot-kortit syntyivät aikakaudella, jota leimasi loputon tiedonjano kaikkea olevaista kohtaan. Renessanssin tuulten puhaltaessa Italian läpi kiinnostuksen keskipisteeksi muodostui ihminen itse, hänen potentiaalinsa, suhteensa muuhun
maailmaan sekä henkeen. Älyllinen vapaus herätti varakkaan ylhäisön kiinnostuksen antiikin taiteita ja tieteitä kohtaan, jonka seurauksena monia astrologian, magian ja alkemian teoksia käännettiin ja julkaistiin. Renessanssin henkeen kuului tuoda
yhteen mahdollisimman monipuolisesti erilaisia taitoja ja tietoja. Malliesimerkki tästä on Tarocchi del Mantegna eli Mantegnan kortit, joiden 50 kuvaa muodostavat eräänlaiset "neoplatoniset tikapuut" alimmasta tasosta, Kerjäläisestä, kohti ylintä,
jumalan tai luovan prinsiipin tasoa (Prima Causa). Mantegnan kortit eivät tarkkaan ottaen ole tarot-kortit, ja ne on ryhmitelty viiteen sarjaan (A – E), käsittäen 10 korttia kussakin. Sarjat kattavat sosiaaliset luokat, taiteet, tieteet, hyveet sekä
kosmologian. Monet Mantegnan korteista osoittavat yhteneväisyyttä tarot-korttien kanssa.

Aina 1200-luvulla vaikuttaneesta Tuomas Akvinolaisesta eteenpäin Ars Memoria, muistamisen taito, oli korkeasti arvostettu ominaisuus, jota vaalivat yhtälailla niin kirkonmiehet kuin magian harjoittajatkin. Ars Memoria keskittyi hyvin vahvasti kuvalliseen ajatteluun: tiettyjen kuvien meditoimisen ja kontemplaation kautta ihmisen uskottiin siirtyvän lähemmäksi jumalaa. Kuvien uskottiin myös toimivan eräänlaisina "tietopankkeina", joihin voitiin varastoida haluttuja asioita, ja
kyseistä kuvaa uudelleen visualisoimalla nämä asiat saatiin jälleen tietoiseen käyttöön. 1500-luvulla elänyt Giordano Bruno vei mielikuvatyöskentelyn askelta pidemmälle; hänen mukaan oikeanlaisten kuvien yhtäaikainen visualisointi mahdollisti
yksilön saamaan kosketuksen jumalalliseen voimaan, ja täten muuttamaan omaa todellisuutta haluttuun suuntaan. Mantegnan korttien kuvat voisi kuvitella soveltuvan kyseiseen tarkoitukseen kohtalaisen hyvin ;-).

Kuvat ja kuvallinen ajattelu oli siis voimissaan aikakaudella ja maassa, joka synnytti tarot-kortit. Kuvat – olivatpa kyseessä sitten taulut, freskot tai kortit – toimivat moniulotteisessa funktiossa, johon sisältyi opettamis- ja oppimiskäyttöä,
muistamista, pohdiskelua, uudelleen oppimista ja kehittymistä mielen eri toimintojen kanssa. Ei ole täysin poissuljettua, etteikö tarot-korteilla olisi ollut tämänkaltaista, eräänlaisen mnemoteknisen välineen roolia. Useat Valttikortit ilmentävät keskiajan kuvalliselle ajattelulle tyypillisiä moraalisia opetuksia,
joita löytyy myös kirkkotaiteen puolelta. Visconti-Sforza -pakan Kohtalonpyörän kortissa kuvattu kuninkaasta kerjäläiseksi –teema ei jätä tämän suhteen paljoa tulkinnanvaraa, Visconti di Modrone –pakan kardinaalihyveistä puhumattakaan (monissa
vanhoissa tarot-pakoissa on esitettynä joko teologiset hyveet tai kardinaalihyveet tai molemmat). Lisäksi tiettyihin kortteihin tai jopa kokonaisiin korttipakkoihin on voinut liittyä spesifisempiä opetustarkoituksia. Tätä ajatusta tukee esim. 1400-luvun metallikaiverruksiin perustuva nk. Sola-Buscan pakka, jonka Valttikorteissa kuvatut hahmot ovat suoraan antiikin Rooman historiasta, useat näistä sotasankareita.

Tarot-korteilla on siis hyvin todennäköisesti ollut historiansa alkuaikoina jonkinasteinen kultivoiva merkitys muiden kuvallisten järjestelmien ohella. Valitettavasti tämä merkitys jossain vaiheessa unohtui. Edellä läpikäydyt näkökohdat ovat toivottavasti avanneet lukijan silmiä hieman enemmän näkemään "Paholaisen kuvakirjan" taakse. Tarot-korttien todellinen potentiaali on aika paljon enemmän kuin pelkkä funktio ennustusvälineenä, ja Paholainen on sentään vain yksi kortti pakassa. Ehkäpä nykyihmisen olisi syytä Ars Memorian tavoin oppia näkemään kuvissa ja symboleissa korkeampi, ihmissielua kultivoiva merkitys. Vilpitön työskentely kuvien ja symbolien kanssa johdattaa ihmisen kohti omaa sisintä, ja kenties jossain vaiheessa matkaa saamme muistaa uudelleen vanhat läksyt.

Ja sitten tämänkertaisiin kortteihin: käsittelyvuorossa ovat Suuren Arkanan kolmas ja neljäs Valttikortti eli Hallitsijatar ja Hallitsija. Sattuikin oikeastaan hyvin, että kyseiset kortit osuivat samaan artikkeliin, sillä monet pakat ja opaskirjat
näkevät Hallitsijattaren ja Hallitsijan omana kokonaisuutena, pariskuntana, hieman samaan tapaan kuin Taikuri ja Papitar muodostavat parit. Näkemys tietty edustaa klassista dualismia, mutta sen avulla voi olla helpompi oppia ymmärtämään Valttikorttien alkupäätä, ja näiden korttien suhdetta toisiinsa. Jos tätä näkemystä seuraa, Taikurin ja Naispaavin voi ajatella edustavan polariteettiparia ei-manifestoituneella tasolla, ja Hallitsijatar ja Hallitsija edustavat sitten näitä polariteetteja näkyvällä tasolla. Muistankin jostain opaskirjasta lukeneeni aikoja sitten, että Hallitsijatar on ensimmäinen "näkyvä" Valttikortti, Narrin, Taikurin ja Papittaren ollessa luovan voiman eri ulottuvuuksia näkymättömällä tasolla. Tällä kertaa pyrin kirjoittamaan näistä tarot-pakan kuninkaallisista enemmän
tulkinnallisesta näkökulmasta :-)

Okei. Teet Kelttiläisen Ristin. Vieressäsi pöydällä palavan kynttilän liekki valaisee sinut ja vastapäätäsi istuvan kysyjän. Sekoitat kortteja käsissäsi ja tunnustelet samalla huoneen ilmapiiriä. Huomaat, että kysyjän ilme on jännittynyt. Käännät ensimmäisen kortin, ja pöytään kiepsahtavat tutut kasvot: Hallitsijatar katsoo sinua tyyni ilme kasvoillaan, jostain kaukaa toisesta maailmasta…

Hallitsijatar

Aivan kuten muidenkin Valttikorttien kohdalla, Hallitsijattaren merkitykset tulkinnassa ovat moninaiset. Opaskirjat tarjoavat yleensä ensimmäisenä feminiinisyyden tai äitiyden arkkityyppiä tämän kortin kohdalla. "Narrin äidiksikin" nimetty kortti usein liittyykin kysyjälle läheiseen naishenkilöön, esim. vaimoon,
tyttöystävään, äitiin tai siskoon. Mikäli kysyjä itse on nainen, saattaa kortti viitata myös häneen itseensä. Raskausajan tai lapsen syntymän merkitystäkään ei kannata teilata ihan suorilta käsin - muistan ainakin yhden tulkinnan, jossa Hallitsijatar ennakoi kysyjän muuttumista äidiksi. Hallitsijatar voi merkitä myös kysyjän omaa naisellista puolta - nurinpäin kortti voi merkitä omien tunteiden torjumista tai "kylmän" analyyttistä suhtautumista. Hallitsijatar on myös Hallitsijaan verrattuna sosiaalisempi kortti. Ympäröivän maailman tapahtumat ja
ympäristön hyvinvointi – sekä sosiaalisessa että biologisessa mielessä – nousevat usein tulkinnassa pintaan. Tällä tavoin kortti voi liittyä jopa perheeseen tai sukuun laajemmassa merkityksessä.

Ympäröivän maailman hyvinvoinnin ohella kortin merkitys liittyy usein myös kysyjän omaan hyvinvointiin sekä asioihin, jotka vaikuttavat haitallisesti tähän liittyen. Hallitsijattaren yksi merkitys on omien tunteiden kokemisen kautta syntyvä
hyvinvointi tai luonnollisuus, joka pohjautuu siihen, että on kotona omassa itsessään. Hallitsijatar liittyy mytologisella tasolla agraarisiin jumalattariin (mm. Demeter, Ceres), jotka suojelevat eri luonnon elementtejä ja vastaavat niiden kasvusta ja kehityksestä. Hallitsijatar on jalat maassa – jopa syvällä mullassa – istuva hahmo, jolla on aistit avoinna ympäröivään maailmaan, ja joka kunnioittaa omaa fyysistä kehoaan siinä missä henkistä puoltaankin. Mikäli Ylipapittaren näkee edustavan hengen viisautta, ilmentää Hallitsijatar tällöin kehon viisautta, luonnollisia rytmejä, kasvukausia ja sadonkorjuuta. Osuvasti Juliet Sharman-Burke ja Liz Greene kirjoittavatkin kirjassaan "The Mythic Tarot" (Fireside 1986) tähän korttiin liittyen: "She is wise, but not in a cerebral way."

Kortin teemoja on tulkinnassa syytä tarkastella aina myös vertauskuvallisella tasolla. Raskausajan ja syntymän ei tarvitse liittyä mihinkään konkreettiseen ja näkyvään, vaan ne voivat myös merkitä uuden ajanjakson tai kehityskauden alkamista
tai vanhan "minän" taakse jättämistä. Kehossamme syntyy jatkuvasti uutta elämää solutasolla, ja viisaammat sanovat, että seitsemän vuoden jälkeen kaikki kehomme solut ovat uusiutuneet (uusimpien tutkimusten mukaan jopa hermosolut uusiutuvat). Tavallaan synnytämme itsemme uudelleen useita kertoja tämän elämän aikana, ja tuskinpa olemme henkisestikään enää samoja ihmisiä seitsemän vuoden jälkeen.

Hallitsijatar voi tulkintaan ilmestyessään edustaa myös yksipuolisesti tunnetasolta toimimista silloin kun rationaalinen lähestymistapa olisi suotavampaa. Etenkin ihmissuhdetasolla Hallitsijatar voi merkitä itsepäisesti kiinnipitämistä sellaisesta
mielikuvasta, mikä ei enää vastaa ulkoista todellisuutta. Kaikilla mytologisilla jumalattarilla, niin kuin arkkityypeilläkin, on omat varjopuolensa. Elämän antavasta Äidistä voi kehittyä myös elämän tuhoaja; "Demeterin kansa" oli viittaus kuolleisiin. Kortin lukuarvo kolme, samoin kuin tähän liittyvä symboli kolmio,
edustavat mm. kasvua, kehitystä ja laajentumista. Mikään ei voi kuitenkaan kasvaa ja kehittyä loputtomasti. Tulkinnassa nämä arkkityyppien varjopuolet kannattaa muistaa.

Hallitsija

Hallitsijan, samoin kuin Hallitsijattaren kohdalla, kortti on pysynyt suhteellisen samannäköisenä läpi historian. Vanhoissa pakoissa hallitsijapari ilmentää selkeästi enemmän valtaa sosiaalisessa mielessä, uudemmissa pakoissa vallan ja kontrollin
painopiste on siirtynyt ulkoisesta sisäiseen. Tulkinnallisessa mielessä molemmat näkökohdat ovat kuitenkin aivan yhtä käypiä. Kortit voivat ilmentää ohjaksien pitämistä omissa käsissä sekä ulkoiseen että sisäiseen maailmaan liittyen.
Hallitsijan kohdalla tosin mahdollisuus ylikorostuneeseen autonomiaan ja jopa despotismiin on kaksinkertainen. Tämä tulee osittain kortin lukuarvon ja tämän symboliikan kautta: luku neljä ja neliö edustavat pysyviä, vahvoja ja stabiileja
ominaisuuksia, jotka myös herkästi jähmettyvät omaan muottiinsa ja muuttuvat liikkumattomiksi, suvaitsemattomiksi ja vanhoillisiksi. Ihanteet, suositukset ja ideaalit muuttuvat helposti käskyiksi, dogmeiksi ja normeiksi. Rider-Waite-Smith
–pakassa kuvattu Hallitsija istuu kivisellä valtaistuimellaan korkealla vuoristossa, josta näkee kauas aina valtakunnan rajoille saakka. Valtaistuin myös erottaa Hallitsijan itse maaperästä, ja korkealla yläilmoissa saattaa varsinaiset
maankamaralla tapahtuvat asiat unohtua. Kuvasta tulee väkisinkin mieleen mogulien sananlasku "Takhtia takhta – valtaistuin vai arkku?" Siinä missä Hallitsijatar ilmentää autenttisesti luontoa, Hallitsijan lait ovat keinotekoisia mielen
rakennelmia, jotka vääjäämättä jossain vaiheessa osoittavat toimimattomuutensa. Tämä sanottakoon Hallitsijan kortin varjopuolista.

Tulkinnassa kortti onneksi näyttäytyy usein positiivisemmassa valossa. Hallitsija voi ilmestyä pöytään muistuttamaan kysyjää siitä, että on aika keskittyä vaihteeksi omaan itseensä, varsinkin, jos elämäntilanne on ollut sellainen, että kysyjä on
joutunut tekemään monia erilaisia asioita elämän eri alueilla, "repimään itseään eri suuntiin". Hallitsijaa parempaa symbolia saa hakea, kun kysymykseen tulee keskittyminen omaan tilanteeseen ja sisäiseen voimaan. Voima, kahdeksas (tai
yhdestoista) Valttikortti, voi liittyä jonkin ongelman selvittämiseen ja siihen tarvittavaan voimaan – Hallitsija ei välttämättä tee yhtään mitään, tärkeämpää voi olla pelkästään oman paikkansa selvittäminen ympäristöön nähden. Joskus kysymykseen tulee myös näkökanta, onko puolesta vai vastaan vai onko ottamatta kantaa lainkaan. Hallitsija painottaa omaa päätöksentekokykyä, ja sen merkitystä omalle sisäiselle
hyvinvoinnille.

Hallitsijattaren tavoin Hallitsija voi myös ilmentää miespuolisia henkilöitä kysyjän elämässä tai se voi edustaa myös kysyjän omaa maskuliinista puolta. Hallitsija voi merkitä myös kysyjän isältä saatuja, perittyjä ajatus- ja toimintamalleja, joiden
vaikutukset mahdollisesti näkyvät pöydän muissa korteissa. Hallitsija saattaa myös edustaa loogista ja rationaalista suhtautumista asioihin, "pää kylmänä liikkumista", joka tilanteesta riippuen voi olla joko toivottavaa tai sitten ei. Mytologisella tasolla eräs mielenkiintoinen variaatio Hallitsijan korttiin löytyy kelttiläisestä perinteestä. Erään uskomuksen mukaan kuninkaan oltua vallassa etukäteen säädetyn
ajan, papittaret olisivat sydäntalvella surmanneet rituaalimaisesti tämän kuninkaan, paloitelleet ruumiin, ja sen jälkeen kylväneet palaset maahan. Tällä tavoin maa
tulisi jälleen hedelmälliseksi, ja uusi kuningas voisi jälleen hallita valtakuntaa. Makaaberilta vaikuttava myytti muodostaa todellisuudessa tärkeän näkökohdan Hallitsijan korttiin. Hermann Haindl:in sanoin: "Hallitsijatar synnyttää Hallitsijan". Meidän on kaikessa analyyttisyydessämme ja rationaalisuudessamme
palattava luontoon, joko omaan tai ympäröivään, ja annettava sen uudistaa meidät sisältä. Vain siten voimme välttää Hallitsijaa muuttumasta tyranniksi, joka elää täysin irrallaan ympäröivästä maailmasta. Molempia tarot-pakan kuninkaallisia
tarvitaan – sekä tunnetta että mieltä. Pelkästään toisen olemassaolo johtaisi kaaokseen.

Nice to know: Rider-Waite-Smith

Vuosi 1910 on kaikille tarot-fanaatikoille pyhä vuosi. Kyseisenä vuonna William Rider & Son julkaisi Lontoossa tarot-pakan, jonka oli suunnitellut Arthur Edward Waite, ja maalannut Pamela Colman Smith. Kortit saivat kauppanimekseen Rider-Waite –tarot, ja vasta viime vuosina on tarot-kirjallisuudessa alkanut esiintyä –Smith –loppuliite, taiteilijan muistoa kunnioittaen. Sekä Waite että Smith kuuluivat The Hermetic Order of the Golden Dawn:in järjestöön ja Waite oli yhdessä vaiheessa myös
järjestön johtaja. Golden Dawn:in rituaalit saivat vaikutteita mm. alkemiasta, kabbalasta, astrologiasta, ruusuristiläisyydestä, vapaamuurariudesta, mytologiasta
sekä eri uskonnollisista traditioista. Waite halusi luoda oman, "korjatun" tarot-pakkansa, joka heijastaisi sekä Golden Dawn:in että hänen omia näkemyksiä, ja samalla paremmin tarotin todellista luonnetta. Smith (joka ystäviensä keskuudessa
tunnettiin nimellä "Keijukainen") puolestaan liittyi GD:n jäseneksi vuonna 1903, ja hän maalasi näkyjä, joita hän sai kuunnellessaan klassista musiikkia. Mullistavinta RWS-pakassa on se, että Smith maalasi kuvan kaikkiin 78:n korttiin, ei pelkästään Valtteihin. Tämän ansiosta pakkaa on huomattavasti helpompi käyttää tulkinnassa. Kaksi Valttia, Oikeus (VIII) ja Voima (XI) myös vaihtoivat paikkaa tässä pakassa, heijastaen Waiten näkemyksiä.

Smith maalasi pakan renessanssikauden henkeen, mutta
käytti maalatessaan voimakkaita värejä ja pelkistettyjä linjoja (tämän vuoksi jotkut pitävät pakan tyyliä sarjakuvamaisena). Huolimatta taiteilijan visionäärisestä vapaudesta RWS-korttien kuvat eivät ole alunperin yksistään tekijöidensä kynästä
lähtöisin. British Museumissa oli jo tuolloin, 1900-luvun alkupuolella, valokuvia 1400-luvun Sola-Busca –pakan korteista, joissa myös kaikki kortit on kuvitettu. Useat RWS-pakan kortit ovat lähes tulkoon identtisiä Sola-Busca –pakan korttien kanssa. Niin tai näin, Rider-pakan julkaisulla oli vallankumouksellinen merkitys tarot-korttien historiassa. Pakasta on otettu useita uusintapainoksia ja se on
tavoittanut miljoonia ihmisiä ympäri maailman. Korttien kuvituksen ansiosta tulkintoja on alettu tekemään yhä enemmän, ja samalla tarot on tullut aiheena helpommin lähestyttäväksi. Lukuisat sittemmin julkaistut pakat ovat velkaa
RWS-korttien kuvitukselle, samoin useat opaskirjat nojautuvat pitkälti RWS-pakan symbolimaailmalle. Monet tv-ohjelmat – musiikkivideoita myöten – ovat tehneet kyseistä pakkaa ja samalla tarot-kortteja tutuksi maailmalle. Voidaan sanoa, että
kyseinen pakka on antanut kasvot sanalle "Tarot".

Lähteet:

"Paholaisen kuvakirja" –kappaleessa käsittelemäni asiat nojautuvat osittain Robert M. Place:n ja Rosemary Ellen Guiley:n kirjaan "The Alchemical Tarot" (Thorsons, 1995). "Nice to know" –kappaleen historialliset tiedot RWS-pakasta perustuvat Stuart R. Kaplan:in kirjaan "The Encyclopedia of Tarot – Volume III" (U. S. Games Systems, Inc., 1990). Muutoin lähteenä käytetty aiemmissa artikkeleissa listattuja opuksia sekä mielikuvitusta ;-)