TAROT - karttakirja sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan
Osa 3: ”Ei ne pure” eli kuinka ottaa kortit kouraan

Tänä päivänä tuskin löytyykään enää pakanaa, jolla ei huushollista löytyisi ainakin yksi tarot-pakka. Korttien olemassaolo kirjahyllyssä tai lipastossa ei kuitenkaan merkitse sitä, että niitä välttämättä käytettäisiin. Moni pakana onkin kokenut kynnyksen ottaa tarotit aktiiviseen käyttöön liian suureksi; epäilyksiä ja pelkoja herättäviä asioita ovat esim. tiedon puute itse kortteihin liittyen, uskallus luottaa omaan intuitioon tulkinnoissa sekä harhaluulo siitä, ettei kortteja voisi ryhtyä omin päin käyttämään. Täyttä tuubaa sanon minä. Tämän vuoksi päätinkin kirjoittaa muutaman kappaleen, jotka toivottavasti auttavat uudelleen lämmittämään suhteita lukijan ja korttien välille. Eli nyt se pölykerroksen alle hautautunut pakka tassuun!

Instant-meedio vs. kirja-nörtti Alkuhetken innostus ja huuma saattavat monilla tyssätä ensimmäiseen tulkintaan: kortit toisessa ja opaskirja (tai sitten pakan mukana tuleva vihkonen) toisessa kädessä edeten tulkinta voi tuntua jokseenkin mahdottomalta räpellykseltä, jonka lopputuloksena lukija saattaa olla vielä enemmän pihalla kuin ennen tulkintaa. Tapoja aloittaa matka tarot-korttien parissa näyttäisi olevan karkeasti ottaen kahta tyyppiä: toiset hylkäävät suosiolla kaikki kortteja käsittelevät opukset ja luottavat yksinomaan intuitioonsa, toiset vastaavasti käyvät läpi vaihtelevan määrän vaihtelevantasoisia opuksia, joiden perusteella tulkinnat muotoutuvat sitten sen muotoisiksi, kuin muotoutuvat. Mielestäni molemmissa tavoissa on sekä hyvät että huonot puolensa.

Opaskirjojen ja –vihkosten hylkääminen auttaa lukijaa keskittymään itse kortteihin, ja samalla lukijan intuitiiviset voimat saavat kenties paremman maaperän kasvualustaksi. Tällöin lukijan ja korttien välille syntyy todennäköisesti myös persoonallisempi suhde. Toisaalta kirjatiedon hylkääminen johtaa väistämättä siihen, että useimpien tarot-pakkojen symbolimaailman merkitykset samoin kuin pakan sisäinen rakenne ja korttien keskinäiset suhteet jäävät vähintäänkin epäselviksi; esim. Rider-Waite-Smith ja Crowley-Harris-Thoth –pakkojen taustalla vahvasti vaikuttanut Golden Dawnin järjestö omasi hyvinkin selvästi strukturoidun symbolijärjestelmän, jota kyseiset pakat heijastavat. Näiden symbolien tunteminen auttaa lukijaa jäsentämään korttien merkitykset tulkinnassa selkeämmin hallittavaksi kokonaisuudeksi. Itse kannatan jonkinlaista ”kultaista keskitietä”, eli mielestäni lukijan olisi hyvä olla selvillä ainakin tarot-korttien peruskäsityksistä, mutta myös kehittää omaa intuitiivista puoltaan korttien kanssa siten, että jokaisen kortin kanssa muotoutuisi jossakin vaiheessa persoonallinen näkemys kortin merkityksestä.

Tulkinnanvaraisia eroja

Ihmisillä on joskus kerrassaan kummallisia käsityksiä tarot-tulkinnoista. Asiaa ei lainkaan helpota se tosiasia, että tulkintatyylejä on yhtä monta kuin on tulkitsijaakin. Tarot-kortit soveltuvat niin mediumistiseksi työvälineeksi kuin ongelmanratkaisuun tähtäävään psykoterapiaankin. Olennaista onkin se, että sekä lukija että kysyjä ovat tietoisia siitä, millä tavalla lukija korttejaan käyttää. Itse tulkintatilanteet eivät aina ole mieltäylentävää puuhaa; tulkinnat peilaavat elävää elämää, johon sisältyy koko inhimillinen kirjo kaikkine puolineen. Lukija tekee karhunpalveluksen niin itselleen kuin kysyjällekin, jos kortit kertovat matkasta elämän nurjalla puolella, ja lukija puhuu aurinkoisista ajoista hymyssä suin. Tulkintojen ensisijainen tehtävä on ilmentää totuutta. Haastekortteja (Pienessä Arkanassa esim. useat miekkasarjan kortit) täynnä vilisevästä pöydästä ei onnea ja autuutta saa tekemälläkään, asiat on vain yksinkertaisesti hyväksyttävä ja kohdattava. Neuroottinen asenne haastekortteja kohtaan (Valteissa esim. Hirtetty, Kuolema, Paholainen, Torni) voi kertoa jotain myös yksilön suhteesta arkitodellisuuteen. Huolimatta kenties vahvastikin mollivoittoisesta tulkinnasta ilmapiirin ei kuitenkaan tulisi olla negatiivinen.

Ongelmallisten tilanteiden tai asioiden näkeminen korttien kautta tulisi olla loppuen lopuksi vapauttava kokemus kysyjälle; mikäli nykyiset toimintatavat ovat olleet kysyjälle vahingollisia, tulisi korttien avulla pyrkiä selvittämään myös uusia, toimivampia ratkaisumalleja. Tarot-kortit ovat kuvallisessa muodossa esitettyjä kollektiivisen tajunnan arkkityyppejä ja symboleita, jotka yhtenä kokonaisena kuvasarjana kuvastavat ihmisen täyden potentiaalin saavuttamista. Haastekortitkin ovat arkkityyppejä, joiden tehtävänä on vapauttaa yksilö näkemään omat mahdollisuutensa itsensä toteuttamisen prosessissa aikaisempaa selkeämmin.

Käytännön vinkkejä tulkintoja helpottamaan

1. Määritä kysymys: selkeään kysymykseen selkeä vastaus. Kysymyksen analyyttinen rajaaminen ei poissulje intuition käyttöä.

2. Määritä kortin sijainti. Jo pienissäkin, esim. kolmen kortin pöydissä (=tulkintakuvioissa), tulkintaprosessi helpottuu huomattavasti, kun jokaiselle kortille on erikseen määritelty sijainti (esim. kortti 1: menneisyys, kortti 2: nykyisyys, kortti 3: tulevaisuus)

3. Ensimmäinen reaktio: intuitio. Luota omaan tuntemukseesi, mikä ensimmäisenä nousee kortista.

4. Mikä kortti kysymyksessä (Valtti, Sauva, Malja, Miekka, Lantti, hovikortti) eli mille alueelle kortin teema liittyy? Valtit usein liittyvät syvemmälle tasolle ulottuviin prosesseihin, Maljat puolestaan emotionaalisen tason kokemuksiin, jne.

5. Kortin kuvitus. Jos käytössäsi on pakka, jonka kuvitus on runsasta, hyödynnä sitä. Mitä kortissa tapahtuu? Mikä on kortin ilmapiiri? Mitä kortin henkilöt ovat aikeissa tehdä? Mitä on tapahtunut?

6. Opaskirjat. On täysin sallittua ja suositeltavaakin hyödyntää erilaisia opaskirjoja tulkinnan aikana. Jos kuitenkin koet, että kirjojen selailu tulkinnan aikana häiritsee intuitiotasi, voit tehdä tulkinnan ensin intuitiivisesti, ja sen jälkeen käydä kortit läpi kirjojen valossa.

7. Kortin numeerinen vastine Valteissa. Tämä on mahdollista Pienen Arkanan numerokorttien kohdalla (1-10), jolloin saman lukuarvon omaava Valttikortti toimii eräänlaisena neuvona kortin merkitykseen (esim. Sauva 6. -> 6. Valttikortti eli Rakastavaiset, Lanttien 7. -> 7. Valttikortti eli Vaunut, jne.) Tällä tavoin kaikki Pienen Arkanan numerokortit saavat eräänlaisen päämerkityksen ryhmittäin Valttikorttien kautta.

8. Laajemmissa pöydissä vallitseva teema: onko jotain tiettyä korttiryhmää (esim. Valtteja tai Miekkoja) selvästi enemmän kuin muita. Tämä kertoo jotain pöydän painotuksesta. Myös kaksi tai useampi saman lukuarvon omaavaa korttia (esim. Sauva 5, Malja 5, Miekka 5) samassa pöydässä viittaa transmutaatioon eli elementaaliseen vaihdokseen itse teeman usein pysyessä samana.

9. Mitä kysyjälle tulee mieleen kortista? Mahdollisesti epäselvän kortin kohdalla voi kysyä myös kysyjän mielipidettä, mitä hänelle tulee mieleen kortin kuvasta.

10. Eri näkökulma. Joskus on hedelmällistä tarkastella erityisesti ”kysymysmerkiksi” jäävän kortin merkityksiä eri näkökulmista. Ratkaisu voi löytyä jopa kortin käänteisestä merkityksestä, kortin itse kuvastaessa esim. jonkinlaista saavuttamatonta ideaalia.

Toisin kuin viime artikkelissa lupasin, tällä kertaa käsittelen vain Ylipapittaren kortin. Seuraavassa numerossa siis Hallitsijatar ja Hallitsija.

Ylipapitar – naispaavista mysteereiden vartijaksi

Ylipapitar on järjestyksessä toinen (numeerisesti) Suuren Arkanan Valttikorteista. Yleiseksi muodostuneen kortin nimen taustalla on 1700-luvulla elänyt Antoine Court de Gébelin, joka uskoi tarotin syntyneen Isis –kultin vaikutuspiirissä. Court de Gébelinin kirjoitusten julkaisemisen jälkeen kortin nimeksi tuli lähestulkoon aina Ylipapitar; ennen tätä kortin nimi oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Naispaavi (La Papessa, La Papesse ~ Female Pope). Ajatus siitä, että nainen olisi joskus ollut paavina, tarjoaa mielenkiintoisen sivupolun Euroopan kulttuurihistoriaan. 1500-luvulta eteenpäin Rooman katolinen kirkko on jyrkästi kieltänyt moisen erikoisuuden olemassaolon, virallisen kannan mukaan naispuolista paavia ei koskaan ole ollut. Historiankirjat ovat kuitenkin asiasta toista mieltä. Useissa paaveja ja heidän valtakausia käsittelevissä vanhoissa teksteissä löytyy maininta englantilaisesta Johannasta, josta tuli paavi, ja joka synnytti lapsen. Synnytyksen kerrotaan tapahtuneen keskellä messukulkuetta, ja tarinan mukaan raivostunut väkijoukko repi Johannan kuoliaaksi tämän salaisuuden paljastuttua niin makaaberilla tavalla. Sienalaisessa katedraalissa olevien paavien rintakuvien joukosta löytyy myös rintakuva, jonka teksti kuuluu: Johannes VIII, femina ex Anglia: Paavi Johannes VIII, Englantilaisnainen (Walker, Barbara: The Secrets of the Tarot – Origins, History, and Symbolism, s.66. Harper&Row 1984).

Naispaavin arkkityyppi konkretisoitui myös toisessa historiallisessa hahmossa. 1200-luvun loppupuolella Italiassa syntyi katolisen kirkon silmissä jyrkästi harhaoppinen lahko nimeltään Guglielmiitit. Erikoinen nimi perustui Guglielma Bohemialaiseen, joka kuoli vuonna 1281. Kyseinen ”kerettiläinen” ryhmä uskoi, että Kristuksen toinen tuleminen tapahtuisi vuonna 1300, jonka jälkeen ainoastaan naiset hallitsisivat paaveina, ja siten miespuolisten paavien hallitsema korruptoitunut aikakausi päättyisi. Ryhmä valitsi keskuudestaan jo etukäteen oman naispaavinsa ennen vuotta 1300. Naisen nimi oli Manfreda Visconti. Guglielmiittien poikkeuksellisen räikeän julistuksen sekä alati kasvavan lukumäärän vuoksi katolinen kirkko päätti puuttua asiaan, ja niinpä aikakauden ”hyvien tapojen” mukaisesti sisar Manfreda poltettiin roviolla vuonna 1300. Noin 150 vuotta myöhemmin samainen Viscontin suku teetätti tarot-kortit, jotka ovat tänä päivänä vanhimmat edelleen olemassa olevat laatuaan. Näiden numeroimattomien ja nimeämättömien korttien joukosta löytyy kortti, jossa on kuvattuna nainen nunnan kaavussa istumassa ja paavin hiippa päässään (ks. kuva Seita 4/2002, s.8). Myöhemmissä pakoissa kortin nimeksi tuli Naispaavi (Pollack, Rachel: Seventy-Eight Degrees of Wisdom, s.36. Thorsons 1997). Naispaavin muututtua Ylipapittareksi kortin teema sai myös uusia ulottuvuuksia: gnostilaiset näkemykset uskonnon luonteesta ja henkisyyden ilmentämisestä vaihtuivat valistuksen ajan näkemyksiin vanhojen mysteerikulttien salaisuuksista.

Ylipapittaresta tuli kaiken salaisen tiedon, verhottujen totuuksien sekä Isiksen voiman – Kuun voiman – symboli ja vartija. Valttikorttien ensimmäisenä feminiinisenä arkkityyppinä (Hallitsijatar on se toinen) Ylipapitar liittyy erityisesti kuun pimeän puolen voimaan, kuvastaen passiivisuutta tienä alitajuntaan, jossa todellinen voimamme piilee. Alitajunnan voima on ennen kaikkea sisäisen viisauden voimaa. Työskentely Ylipapittaren kanssa voi auttaa meitä muistamaan sen, keitä todella olemme, ja mistä oikeasti tulemme. Unimaailman kieli, samoin kuin okkulttiset ja psyykkiset voimat, ovat kaikki Ylipapittaren maailmaa, omaa sisäistä kuun maisemaamme. Ulkoiseen todellisuuteen ja ulkoisiin arvoihin painottuva yhteiskuntamme ei juurikaan anna mahdollisuuksia Ylipapittaren äänelle kuulua; kuun valaisema alitajunnan maisema voi helposti muuttua pelottavaksi ja vieraaksi paikaksi, jos sisäiset äänet kuvittelee tulevan itsensä ulkopuolelta.

Nice to know: Casanova ja kortit

Ronald Decker, Thierry DePaulis ja Michael Dummett kertovat kirjassaan “A Wicked Pack of Cards – The Origins of the Occult Tarot” (Duckworth 2002) mielenkiintoisen tarinan siitä, kuinka Casanova joutui aikoinaan tekemisiin korttien kanssa. Kyseessä tosin olivat pelikortit, mutta käyttötarkoitus oli joka tapauksessa ennustuksellinen. Kaiken kukkuraksi kyseessä on ensimmäinen dokumentoitu tapaus (perustuen Casanovan omaan elämänkertaan), jossa pelikortteja käytetään ennustusvälineenä tulkinnassa. Tapaus kuuluu näin: ”Vuonna 1765 maineikas seikkailija Giacomo Casanova oli Venäjällä. Lähellä Pietaria ollessaan hänelle tarjoutui mahdollisuus ostaa viehättävä, vasta 13-vuotias orjatyttö, jonka Casanova nimesi uudelleen Zaïreksi välittömästi kauppojen jälkeen. Tytöstä tuli pian Casanovan rakastajatar. Zaïrella oli kuitenkin kaksi heikkoutta: hän oli äärimmäisen mustasukkainen ja lisäksi hän oli täysin riippuvainen päivittäisistä tulkinnoistaan, joita hän teki korteillaan. Joitakin viikkoja myöhemmin, Casanovan oltua myöhään ulkona juhlimassa – ilman Zaïrea muttei ilman molempien sukupuolten tarjoamaa seuraa – Casanova sai kotiin palatessaan kuulla kunniansa. ”Hän (Zaïre) osoittaa 25 kortin muodostamaan neliöön, josta hän symbolien kautta lukee minulle koko edellisen yön irstailut kaikessa komeudessaan… minä en nähnyt mitään, mutta hän kuvitteli näkevänsä kaiken.” Casanovaa tulkinta ei juuri miellyttänyt, ja hän heitti ”koko kirotun abrakadabran tuleen”. Lisäksi Casanova uhkasi jättää Zaïren mikäli tämä ei luopuisi tulkinnoistaan.”

Lähteinä on käytetty samoja teoksia kuin aiemmissa jutuissa.